Rauniolinna

Raunio alettiin rakentaa 400 vuotta sitten Ruotsin valtakunnan itäosaan sotilaalliseksi ja hallinnolliseksi keskukseksi. Linnan oli tarkoitus tuoda turvaa seudun asukkaille sekä valvoa vesireittien käyttäjiä. Linnasta muodostui myös merkittävä karkotuspaikka poliittisille vangeille.

Rauniolinnalla oli kaksi suurta rakennusvaihetta. Ensimmäisen vaiheen päätyttyä vuonna 1619 linna koostui ympärysmuurista, kahdesta pyörö-tornista sekä muurikehän sisällä olleista puurakennuksista. Vähemmän tunnettua on se tieto, että linnassa on ollut kolmaskin torni sen pohjois-portin päällä. Kyseinen torni on ollut pyörötorneja kevytrakenteisempi. Kuuluisimmat vangit linnassa olivat historioitsija Johannes Messenius ja runoilija Lars Vivallius.

Linnan toinen rakennusvaihe ajoittui 1660-luvulle, jolloin puurakennukset poistettiin muurien sisältä ja linna rakennettiin kokonaan kivestä kaksikerroksiseksi. Ämmäkosken puoleiseen torniin tuli kolme kerrosta ja siten se lienee ollut toista tornia korkeampi. Linnan aseistuksena käytettiin tykkejä, musketteja, miekkoja, keihäitä ja muita pitkävartisia lyömäaseita.

Linna räjäytettiin maaliskuussa 1716, mutta sitä käytettiin vielä jonkin verran sotilaskohteena ja linnanpäällikkö Kajaanissa oli 1790-luvulle asti. Linnalle tehtiin 1700-luvulla jälleenrakennussuunnitelmiakin ja arkkitehti Jacob Ahrenberg käytti niitä hyväksi 1800-luvun lopulla linnan restaurointisuunnitelmissa.