Historia
photo © Visit Finland
Suomen itsenäistyminen vauhditti niin suomalaisen yhteiskunnan kuin kulttuurin, arkkitehtuurin ja muotoilunkin kehittymistä. Suomen entisten hallitsijoiden, Venäjän ja Ruotsin, vaikutukset näkyivät pitkään suomalaisen tyylin muotoutumisessa, mutta syvä ja ainutlaatuinen suhde luontoon vahvisti pian suomalaisen muotoilun ’omaa ääntä’. Luonto ja sen merkitys olivatkin vahvasti esillä erityisesti 1900-luvun alun suomalaisessa designissa sekä sen käsittelemissä metaforissa ja teemoissa.
Vuoden 1930 Tukholman näyttely toi kansainvälisen modernismin Pohjoismaihin. Jo aiemmin monien suomalaisten arkkitehtien, kuten Alvar Aallon, suunnittelemat julkiset rakennukset edustivat modernia tyyliä, mutta Tukholman näyttelyn jälkeen modernismi alkoi näkyä myös käyttötaiteessa, kuten Arabian tehtaan käyttökeramiikassa sekä Iittalan, Karhulan ja Riihimäen lasitehtaiden tuotteissa. Vuoden 1930 lopussa Suomen laadukas design alkoi niittää kansainvälistä mainetta, erityisesti Alvar Aallon suunnittelemien, innovatiivisten huonekalujen ja lasiesineiden myötä. Samaiset Aallon suunnittelemat esineet ovat kansainvälisesti haluttuja yhä tänäkin päivänä.
Toisen maailmansodan jälkeen kansainvälisten taide- ja designnäyttelyiden suosio kasvoi, ja niiden myötä Suomi alkoi nousta yhdeksi maailman innovatiivisimmista designmaista. Suomalaisen muotoilun maailmanmenestys alkoi vuonna 1951 Milanossa järjestetyssä triennaalissa, jonka Suomen osaston suunnitteli Suomen Taideteollisuusyhdistys legendaarisen Tapio Wirkkalan johdolla. Näyttelyn tuoman julkisuuden, triennaalissa voitettujen palkintojen sekä Wirkkalan ja muiden Suomen Taideteollisuusyhdistyksen entisten oppilaiden, kuten Sarpanevan ja Franckin, ansiosta suomalaisen muotoilun maine kiiri kaikkialle maailmaan.
Suomalainen muotoilu kehittyi lähes yhtä aikaa Ruotsin ja Tanskan kanssa, jotka yhdessä muodostivat uuden ’skandinaavinen design’ -suuntauksen. Esteettisen suuntauksen ominaispiirteitä ovat luonnollisuus, koruttomuus, puhtaat linjat, toiminnallisuus ja ergonomisuus sekä tietyt värit ja materiaalit. Suomen, Ruotsin ja Tanskan design-yhteistyö huipentui ’Design in Scandinavia’ -näyttelyyn, joka kiersi Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuosina 1954-1957. 24 museossa esillä ollut näyttely avasi suomalaiselle designille täysin uuden miljoonayleisön.
1970-luvulla teollisuuden kehittyminen ja uudet synteettiset materiaalit, kuten muovi ja lasikuitu, antoivat suomalaisille suunnittelijoille tilaisuuden kokeilla jotain täysin uutta. Moni suunnittelija siirtyi ensi kertaa urallaan myös sarjatuotantoon. Suunnittelu ja sen tärkeys tulivat merkittäväksi osaksi myös suomalaista teollisuutta, ja ammattilaissuunnittelijoita palkattiin alan yritysten johtotehtäviin entistä tarmokkaammin. Vuonna 1987 Suomen Taideteollisuusyhdistys perusti teollista muotoilua edistävän Design Forumin, jonka tehtävänä oli myös lisätä suomalaisen designin tunnettuutta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
1990-luvun lama toi uusia haasteita suomalaiselle muotoilulle. Massatyöttömyys, vakava pankkikriisi, inflaatio ja Neuvostoliiton hajoaminen supistivat markkinoita ja hidastivat kehitystä. Designin ja muun suomalaisen kulttuurin onneksi Suomen hallitus päätti rohkeasti ja ennakkoluulottomasti siirtyä entisestä resurssipohjaisesta taloudesta tietopohjaiseen talouteen, mikä tarkoitti entistä suurempia investointeja mm. koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen. Kunnianhimoinen, pitkän aikavälin ratkaisuihin kurkottava tavoite tuotti pian hedelmää: Suomi nousi yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista. Tärkeä ase lamasta selviytymiseen oli hallituksen laatima muotoilupoliittinen ohjelma, jolla yhdistettiin korkea teknologia ja muotoilun innovatiivinen hyödyntäminen. Muotoilu 2005! -ohjelma hyödynsi Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA:n jo aiemmin valmistamaa raporttia. Ohjelman ansiosta Suomi oli 2000-luvulle siirryttäessä erittäin kilpailukykyinen, tietopohjaiseen talouteen, korkeaan teknologiaan sekä tutkimukseen ja kehitykseen vahvasti satsaava (jopa 3,5% bruttokansantuotteesta, korkein investointilukema Euroopassa) edelläkävijämaa!
Muotoilupoliittisen ohjelman tulokset näkyvät tänä päivänä mm. muotoilun innovaatiokeskus Designiumin toiminnassa. Osana Aalto-yliopiston sekä muiden yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä Designium tuottaa uusia innovaatioita sekä edistää muotoilun uutta osaamista, monialaista tutkimus- ja kehitystoimintaa, ja tulosten kaupallista hyödyntämistä.
Nykyisin Suomen muotoiluperinne tunnetaan ja sitä arvostetaan kaikkialla. Suomalaisen designin tärkeimpiä merkkihetkiä oli Helsingin nimeäminen vuoden 2012 maailman designkaupungiksi. Maailman muotoilujärjestön Icsidin päätös tuo pääkaupunkiseudulle runsaasti muotoilualan tapahtumia ja kansainvälistä näkyvyyttä samalla, kun Helsinki juhlii maamme pääkaupungiksi tulon 200-vuotisjuhlaa.
