Lintujen tarkkailu
photo © Visit Finland / Tea Karvinen
Lintujen tarkkailu Suomessa
Suomessa lasketaan olevan jopa 460 luonnonvaraista lintulajia, joskaan seitsemää niistä ei ole tavattu maassamme vuoden 1950 jälkeen. Koska Suomi on Euroopan ja koko maailman pohjoisimpia maita, asustaa täällä sellaisia lintulajeja, joita ei tavata missään muualla.
Suomi onkin todellinen lintuharrastajien paratiisi; ihmiset ympäri maailman matkustavat maahamme tarkkailemaan muun muassa palokärkiä ja käpytikkoja, lapinpöllöjä, tunturipöllöjä ja varpuspöllöjä, meri- ja maakotkia, ampuhaukkoja, lyhytnokkahanhia, hömö- ja lapintiaisia, teeriä ja metsoja, sekä lukuisia muita lajeja, jotka ovat muualla maailmassa harvinaisia. Myös maamme petolintujen lukumäärä on suhteellisen suuri: sääksin lisäksi Suomessa elää jopa 23 eri haukka- ja kotkalajia, 9 jalohaukkalajia sekä 11 pöllölajia. Kevät, eritoten huhti- ja toukokuu, on maassamme lintutarkkailun aktiivisinta aikaa, sillä silloin maamme lukuisat muuttolintulajit, kuten kansallislintumme laulujoutsen, palaavat kesäksi Suomeen.
Suomi on kansainvälisestikin suosittu lintujen tarkkailu-maa
Euroopan itäisimpänä maana Suomessa elää useita lintulajeja, joita ei voi nähdä missään muualla. Tällaisia niin Euroopan kuin koko maailmankin mittakaavassa harvinaisia lajeja ovat muun muassa viitakerttunen, sinipyrstö, lapinuunilintu, taviokuurna, kultasirkku ja pikkusirkku.
Koska suurin osa Suomesta sijaitsee pohjoisella havupuuvyöhykkeellä, tarjoaa maamme runsaasti mahdollisuuksia pohjoisten metsälintujen tarkkailemiseen. Maamme metsäkanalinnut ovat metso, teeri, pyy, riekko ja kiiruna, tikkalajeista harmaapäätikka, pohjantikka, valkoselkätikka ja palokärki asustavat Suomessa. Lukuisat eri pöllölajit ovat kuitenkin maamme erikoisuus: Suomessa pesii jopa 10 eri pöllölajia aina pikkuruisesta varpuspöllöstä isokokoiseen tunturipöllöön saakka. Pohjoisen Suomen männikkö- ja tunturikoivualueilla elää useita vain pohjoiseen levinneitä lintulajeja, kuten isokäpylintu, lapinsirkku, kuukkeli ja lapintiainen.
Suomessa elää useita peltolintulajeja, kuten peltosirkku, jotka ovat muualta Euroopasta tehomaatalouden vuoksi lähes kokonaan kadonneet. Räyskä on Suomen suurin tiira, ja on hyvä esimerkki maamme kattavasta merilintulajien kirjosta. Suomen ranta-, kosteikko- ja suoalueilla voi kesäisin nähdä useita mielenkiintoisia kahlaajalintuja, joita normaalisti tapaa talvehtimassa vain muualla Euroopassa. Maamme kahlaajalintuihin lukeutuvat muun muassa jänkäkurppa ja jänkäsirriäinen, liro, vesipääsky sekä lapinsirri.
Maassamme pesivien vesilintujen muutto niin toukokuun lopulla kuin syys-lokakuussakin on kansainvälisestikin tunnettu nähtävyys. Eteläisessä Suomessa paras aika muuttolintujen tarkkailuun on toukokuun puolivälissä ja Pohjanmaalla toukokuun lopussa, kun taas Lappiin kesäksi Suomeen muuttavat lajit saapuvat vasta kesäkuun puolivälissä. Syys- ja lokakuussa Suomessa voi tavata sellaisiakin harvinaisuuksia kuin isokirvinen ja taigauunilintu, ja kyseinen ajankohta on hektistä muuttoaikaa myös tilhelle, taviokuurnalle, pähkinähakille ja maassamme pesiville kolmelle eri käpylintulajille (kirjosiipikäpylintu, pikkukäpylintu ja isokäpylintu).
Näkymä Suomessa kesäisin pesivien kurkien sekä maamme kansallislinnun, laulujoutsenen pesänrakennuspuuhista on unohtumaton. Maamme päiväpetolintuihin lukeutuvia maakotkia, merikotkia, tunturihaukkoja ja piekanoja voi helposti bongata Lapin metsäalueilla.
Harvaan asuttu, 70-prosenttisesti metsien ja 10-prosenttisesti järvien peittämä Suomi on ihanteellinen lintumatkailukohde. Kattavan ja paikoitellen hyvin harvinaisen linnuston lisäksi myös Suomen vaihteleva ja uniikki luonto houkutteleekin maahamme runsaasti lintuharrastajia – kuten totta kai myös muita matkailijoita – ympäri maailman. Valtaosa Suomen metsistä on yksityisomistuksessa, mutta jokamiehenoikeuksien ansiosta myös ulkomaiset matkailijat voivat lintujen tarkkailun ohessa nauttia maamme luonnosta niin kävellen, hiihtäen, patikoiden ja meloen kuin marjastaen ja sienestäenkin.
