Kuralan Kylämäki

Kuralan Kylämäki avautui yleisölle 1988. Paikasta ei haluttu tehdä tavanomaista ulkomuseota vaan ”Elävän historian kylä”, jossa tekemisen ja toiminnan avulla kerrotaan menneisyydestä. Kokeiluverstaalla keskityttiin parikymmentä vuotta arkeologiseen kokeilutoimintaan, sittemmin verstaan työpajoissa on voinut tutustua perinteisiin kädentaitoihin.

Kylän sydän on Iso-Kohmon talo, joka elää 1950-lukua. Vierailija tapaa tuvan lieden äärestä emännän, joka päivittäisten askareidensa ohessa ehtii kertoa kylästä ja sen historiasta. Talo on sisustettu samanlaiseksi, kuin se oli 1950-luvulla, ja Iso-Kohmon tuolloiset asukkaat ovat läsnä valokuvina ja emännän kertomuksissa.

Kuralan Kylämäki esineistö kuuluu Turun museokeskuksen opetuskokoelmaan. Tämä mahdollistaa sen, että myös kävijät voivat koskea ja kokeilla: tuoleilla saa istua, lehtiä saa selailla ja leluilla leikkiä.

Kylän talojen määrä vakiintui 1600-luvun kuluessa kolmeksi ja niitä alettiin kutsua nimillä Kohmo, Rasi ja Huhko. Kukin jaettiin kahtia 1700-luvulla ja nimettiin etuliitteillä Iso ja Vähä. Syntyneistä kuudesta taosta on jäljellä neljä: Iso- ja Vähä-Kohmo sekä Iso- ja Vähä-Rasi. Ne sijaitsevat yhä 1700-luvulla syntyneillä tonteillaan. Molemmat Huhkot on yhdistetty Iso-Rasiin.

Talojen jaot 1700-luvulla tapahtuivat veljesten kesken, joten molemmissa Kohmoissa ja molemmissa Raseissa oltiin keskenään sukulaisia. Iso-Kohmo periytyi pisimpään yhdellä suvulla, sillä Kohmot asuivat taloa 1650-luvulta 1970-luvulle. Rasin suku on tullut mäelle 1720-luvulla, Iso-Rasin viimeksi omistaneet Haavistot 1870- ja Vähä-Kohmon Ruskomaat 1910-luvulla.

Mäen nykyiset päärakennukset ovat noin 1800-luvulta (Iso-Rasin kuitenkin vuodelta 1916), ja ulkorakennukset pääosin 1920- ja 1930-luvuilta. Vanhin rakennus lienee luhtiaitta 1700-luvulta, mutta myös päärakennuksissa voi olla yhtä vanhoja osia.