Oulun tuomiokirkko
Oulujokisuuhun muodostui 1500- ja 1600-luvun taitteessa vahva kaupallinen, hallinnollinen ja sotilaallinen keskus. Itsenäisen seurakunnan synty liittyy tähän kehitysvaiheeseen.
Oululaiset rakensivat ilmeisesti jo 1590-luvulla Oulunsuun kylään kirkon. Tällä vuosikymmenellä toimi Oulun linnan saarnaajana Jaakob-niminen pappi, joka linnanväen ohella palveli oletettavasti myös kaupunkilaisia.
Kuningas Kaarle IX antoi vuonna 1605 määräyksen Oulun kaupungin perustamisesta mantereen puolelle vastapäätä Oulun linnaa. Kaupunki tuli sijoittaa kirkon ympärille.
Ensimmäisenä Oulun kirkkoherrana työskenteli vuosina 1608–1620 Johannes Henrikinpoika Lithovius, joka todennäköisesti jo Limingan kappalaisena toimiessaan oli hoitanut myös Oulunsuun väestön keskuudessa papillisia tehtäviä.
Kirkonrakennusmestari Daniel Hagman Sundvallista suunnitteli ja johti Oulun tuomiokirkon rakentamisen vuosina 1771–1777. Oulun palo vuonna 1822 tuhosi kirkon puurakenteet. Uuden Herran huoneen suunnitteli vanhojen kiviseinien varaan arkkitehti Carl Ludvig Engel arkkitehti Anton Wilhelm Arppen avustamana.
Kirkko valmistui 1832 ja tapuli 1845. Tyyliltään juhlava ja yhä koko kaupunkikuvaa hallitseva empire-kirkko on nykyasussaan Engelin luomus.
Kirkko sai tuomiokirkon aseman vuonna 1900, kun pohjoisen hiippakunnan piispanistuin siirtyi Kuopiosta Ouluun. Oululaiset ovat pitäneet sukupolvien ajan hyvän huolen kirkostaan. Vuosina 1996–1997 kirkon kellariin rakennettiin myös krypta. Kangasalan Urkutehtaan vuonna 1938 rakentamat, 62-äänikertaiset urut ovat kirkon pääsoitin.
Oulun jakautuminen neljään seurakuntaan tuli voimaan vuoden 1966 alusta. Tuomiokirkkoseurakunnan alueella on myös Oulun hautausmaa, joka kuuluu maamme vanhimpiin kirkosta erillään oleviin hautausmaihin. Se otettiin käyttöön jo vuonna 1780. Vanha siunauskappeli valmistui vuonna 1923 ja uusi 1973.
